World Cup, Salt Lake City, 18.-24.6.2018

01.07.2018

"Tulipahan voitettua olympiamitalisti otteluissa"

Ensimmäinen maailmancupin osakilpailu minulle tälle kaudelle osui kauas Amerikkaan Salt Lake Cityyn juhannusviikolla. Olin ainoa suomalainen joka tuonne kisaan lähti. 

Matkat sujuivat ongelmitta ja jousilaukku löysi tiensä perille. Ensimmäiset päviät kuluivat treenikentällä ja aikaeroa tasaillessa. Treenikentällä ollessa huomasin, että kisa tullaan ampumaan kovassa tuulessa, kun muilla ampujilla putket kaatuilivat viivalla tuulen vuoksi. Ammuntakenttä oli keskellä aavikkoa, eikä siellä ollut minkäänlaista tuulensuojaa ilmassa lentäville nuolille.


Alkukisa ammuttiin lämpimässä, aurinkoisessa ja erittäin tuulisessa säässä. Välillä sain otettua parempia tuuliennakkoja, välillä heikompia tai todella heikkoja. Keskimäärin tähtäilin ennakot sinisen- mustan alueelle. Tuuli oli myös siinä mielessä haasteellinen, että se ei pysynyt samassa suunnassa, vaan puhalsi välillä oikealta ja välillä vasemmalta. Loppua kohti aloin hieman päästä asiasta jyvälle, joten omalta kannaltani kisa loppui hieman kesken. Tulosta tuli vain 612 pistettä, mutta tuollaiseen tuuleen en Suomessa koskaan ole ampunut, enkä varmaan tule ampumaan. Tuuli vaikutti myös muiden tuloksiin merkittävästi, mutta jäin silti listan loppupäähän sijalle 53/68.


Seuraavana päivänä aloitimme otteluilla. Vastaani ensimmäisenä asettui Australialainen Alec Potts, joka Rion olympialaisista sai joukkuepronssia. Kova matsi siis tiedossa. Ammuimme tuuleen nähden hyvän ottelun, joka saatiin ratkaistua vasta uusintanuolella. Sain omani lähemmäs taulun keskustaa ja voitin ottelun. Jo tässä vaiheessa tuntui hyvältä ja pystyi pitämään reissua onnistuneena vaikka kisa vielä jatkuikin. 

Seuraavaksi vastustajakseni asettui Italian Mauro Nespoli, olympiakultamitalisti Lontoosta. Ensimmäisellä sarjalla sain yhden pisteen kun ammuimme molemmat 26 pistettä. Tämän jälkeen en enää pystynyt vastaamaan Nespolin osumiin ja hävisin ottelun 1-7. Nespoli voitti lopulta koko kisan.


Ensi vuonna pitää miettiä uudemman kerran että lähteekö tuonne yksin. Pitkä matka, kallis reissu ja yksin pystyy osallistumaan vain henkilökohtaiseen kilpailuun. Hieno reissu kuitenkin! Tulipahan Amerikassa käytyä ja voitettua olympiamitalisti otteluissa!

© 2018 Antin matkablogi Tokioon. Kaikki oikeudet pidätetään.
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita