Kansainvälisiä kisoja, Englanti-Mongolia-Turkki
"Sain kunnon onnistumisen kansainvälisessä kisassa! "
Alkukesästä singahdin vauhdilla maasta toiseen arvokisoja ampuen. Ensin olivat EM-kisat Englannin Nottinghamissa 23.-29.5., sitten opiskelijoiden MM-kisat Mongolian Ulan Batorissa 1.-5.6 ja viimeisenä maailmancupin osakilpailu Turkin Antalyassa. Reissaaminen ja ulkomailla kisaileminen olivat hienoja kokemuksia, vaikka loppuhuipennus eli olympiapaikka jäi tällä kertaa haaveeksi. No, aikaa on..., ja tieto että lähellä ollaan, ...todella lähellä...
EM-kisat Englannissa, Nottinghamissa Robin Hoodin maisemissa
EM-kisoissa alkukisan tuloksellani 637 ylsin sijalle 39, mukana oli kaikkiaan 110 ampujaa. Hävisin kuitenkin heti ensimmäisen otteluni italialaista moninkertaista arvokisamitalistia Michelle Frangillia vastaan ja loppusijoituksekseni oli 57. En saanut matsiin riittävästi voittamisen halua. Ajatukset olivat liikaa edessä olevassa henkilökohtaisessa olympiakarsinnassa.
Joukkuekisassa vastaan tuli Espanja. Vastustajamme sarjat olivat säähän nähden kohtalaisia, kuten omammekin, mutta pienillä marginaaleilla hävisimme ottelun. Loppusija joukkueelle oli 9.
Olympiakarsintaan lähdin hyvillä fiiliksillä. Sitä vartenhan tuonne reissulle loppujen lopuksi koulusta vapaata otinkin. Ensimmäisessä matsissa ammunta meni hieman yliyrittämisen puolelle, mutta voitin sen lopulta uusintanuolella. Samalla sain ensimmäisen KV voittoni. Seuraavaan matsiin asennoiduin rennommalla mielellä ja osumatkin olivat parempia, loppuun jopa pari bingoa. Niillä lopetin vastustajani pyristelyt. Myös muut Suomen miehet pääsivät jatkoon.
Karsinnat jatkuivat seuraavana päivänä. Vastaani tuli alkukisan hyvin ampunut Moldovalainen Dan Olaru. Hän osui todella hyvin, vaikka jännitti aivan mahdottomasti. Hävisin hänelle suoraan 0-6, vaikka omat osumani olivat ihan kohtalaisia. Samuli ja Antti olivat harmillisesti vastakkain samalla kierroksella, jolla minä putosin. Samuli selvisi voittajana ja hän sai vastaansa moldovalaisen, jolle olin hävinnyt. Nyt liiallinen jännittäminen näkyi myös Olarun osumissa ja Samuli hoiteli matsin isännän elkein voitokseen.
Olin Samulin seuraavia matseja katsoessani hieman kaksijakoisissa tunnelmissa. Oli hienoa, että hän voitti matseja ja läheni olympiapaikkaa. Samalla kuitenkin tiedostin, että omat mahdollisuuteni Rioon heikkenivät, sillä sinne myönnetään vain yksi yksilöpaikka maata kohti, enkä voisi Turkissa enää osallistua yksilöpaikan karsintaan, jos paikka EM-kisoista Suomelle jo tulee. Turkissa voisin osallistua pelkästään joukkuekarsintaan. Kuitenkin, kun Samuli voitti matseja yksi toisensa jälkeen ja lopulta nappasi olympiapaikan niin minulle tuli hyvä olo, osataanhan Suomessakin ampua jousella! Olin siis lopulta Samulin pärjäämisen kannalla.
Opiskelijoiden MM-kisat Mongoliassa
EM-kisoista oli tarkoitus lentää Amsterdamin kautta Helsinkiin, nukkua siellä yksi yö ja lähteä päivällä Moskovan kautta Mongoliaan. Matkaan tuli kuitenkin mutkia. Sää Amsterdamissa oli huono ja osa kentästä oli kunnostuksen alla. Niinpä suurin osa lennoista peruttiin ja kaikki lennot olivat myöhässä. Meidänkin jatkolentomme peruttiin ja saimme lennon vasta seuraavalle päivälle. Sillä lennolla en olisi ehtinyt enää Mongolian kisakoneeseen.
Lähetin pari viestiä valmennuspäällikölle (Juhana Rüster), ja hän hoiti asian tyylikkäästi. Matkatoimistosta soitettiin minulle, että yhdessä koneessa, joka lentää tänään Helsinkiin olisi ilmeisesti yksi paikka jäljellä, mutta minun pitäisi löytää itseni lentoyhtiön palvelutiskille tilannetta selvittämään. Muu joukkue jäi jonottamaan hotelleja ja lähdin etsimään neuvottua palvelutiskiä. Kaikkialla oli jonoja toisensa perään. Lopulta, kun löysin vihdoin oikean lentoyhtiön tiskin, niin jonotin hieman yli 2h. No, se kannatti. Sain lennon Helsinkiin. Se lähti 4h myöhässä ja oli perillä yöllä kolmen aikaan. Jousi oli jäänyt Amsterdamiin.
Lyhyiden yöunien jälkeen palasin käsimatkatavaroineni lentokentälle, jonka ilmoitustaululla odotti surkuhupainen näky: lento Moskovaan peruttu. Odotin lopun opiskelijajoukkueen (Tero Pyylampi ja Eero Mäenpää) paikalle ja kiiruhdimme lentoyhtiön tiskille muodostuneen jono jatkoksi. Saimme lopulta lennon Mongoliaan Pekingin kautta. Mikäs siinä, kunhan perille pääsee, käväistäänpä Kiinassakin, jousen kanssa tai ilman. Mongoliassa olin vähän jo niillä tunnelmilla että ei taida jousi tänne asti löytää ajoissa. Se saapui kuitenkin päivällä virallisten harjoitusten jälkeen ja kerkesin ampumaankin muutaman laukauksen harjoituskentällä.
Alkukisa meni samaan malliin kuin EM-kisoissa, ihan kohtalaista osumista. Lopulta sain 639 pistettä ja alkukisan 18. sija 50 ampujan joukosta.
Ensimmäisessä pudotusmatsissa ammunta ei kulkenut ollenkaan. Onneksi alkukisan tulokseni oikeutti minulle helpomman vastustajan ja voitin ottelun lopulta.
Seuraavaan matsiin sain kasattua itseni ja voitin amerikkalaisen hyvällä ammunnalla.
Kolmanteen matsiin vastaan tuli japanilainen. Nyt alkoi jo jännittää, kun olin näin pitkälle päässyt. No, noutaja tuli, 2-6 tappio ja loppusijoitus 9. Olin kuitenkin tyytyväinen.
Maailman Cup Turkissa
Mongoliasta palasin Suomeen muutamaksi päiväksi treenaamaan ennen Turkin kisaa. Sain ammunnan kulkemaan treeneissä hyvin.
Turkin lennot olivat myöhässä, mutta se ei niin paljoa harmittanut kuin se, että jousi ei taaskaan löytänyt perille. Se oli kuulemma Istanbulissa tai Helsingissä tai ehkä jossain muualla... Virallisena treenipäivänä ammuin lainavälineillä; kiitos Antille, Samulille, Anterolle ja turkkilaiselle. Niilläkin osui yllättävän hyvin, vaikka eivät ne omilta tuntuneet.
Jousi kuitenkin ehti taas juuri ajoissa perille. Sain sen käsiini aamulla ennen kilpailua, mikä iloinen yllätys. Alkukisan ensimmäinen puolikas oli hyvä (330/360), kuten joka kisassa oli ollut, yksi huonompi sarja oli seassa. Toiseen puolikkaaseen löysin oman treenifiilikseni ja nuolet osuivat kymppiin hyvällä prosentilla. Puolet toisen puolikkaan nuolista olivat kympissä ja toiselta puolikkaalta sainkin 339/360 (isän ennätys 337!). Eli "pojasta polvi paranee", sanoopa isä mitä tahansa. Yhteensä alkukisasta kertyi 669 pistettä. Se on paras suomalaistulos kahteenkymmeneen vuoteen. Vain Jari Lipposen SE on edellä. Alkukisan sijoitukseni oli 18. 230 ampujan joukossa, jossa siis käytännössä kaikki maailman parhaat olivat mukana. Sain kunnon onnistumisen kansainvälisessä kisassa!
Kolme joukkuepaikkaa oli vielä jaossa olympialaisiin. Karsintasijoituksemme oli hienosti viides. Mukana oli 47 joukkuetta. Kolme matsia pitäisi voittaa. Ensimmäisenä vastustajan oli Indonesia, 2-6 tappio. Hiljaiseksi veti ,... se oli sitten siinä, ...ei paikkaa olympialaisiin. Yhtään ei lämmittänyt, vaikka Indonesia voitti koko olympiakarsinnan. Systeemi on, mikä on. Onneksi Taru Kuoppa sai paikan naisten yksilökarsinnasta ja Rioon lähtee kaksi suomalaista jousiampujaa, yksi mies ja yksi nainen.
Lontoossa 2012 Suomesta ei ollut mukana yhtään jousiampujaa, joten selkeästi maamme kärkiampujien tulostaso on ampujien omalla henkilökohtaisella panostuksella noussut aiempaa lähemmäs kansainvälistä kärkeä. Toivon, että jousiammunta saa Rion olympiapaikkojen myötä nykyistä enemmän harrastajia, kilpailijoita, seuroja, medianäkyvyyttä, arvostusta ja rahoitusta tulevien olympiapaikkojen hankintaan. Tällä hetkellä kisamatkat ja leirit maksetaan omasta pussista.
Olympiapaikkaa tavoittelin, mutta ehkä olisin vielä Riossa ollut liian kokematon menestyäkseni. Olenhan treenannut vasta 2,5 vuotta oikeasti tosissaan ja osallistunut viidesti kansainvälisiin aikuisten kisoihin. Toki olen ampunut jousella pikkupojasta lähtien, yhteensä yli 10 vuotta.